Maitokahvimaa

Suurenna napsauttamalla kuvaa

Hinta
15,00 EUR
Määrä
Kuvaus

”Mr Lawrenbooth koki melkoisen yllätyksen kävellessään metsän läpi. Hän tuli varjoisalle aukiolle, jolla istui lauma tummia miehiä. Mr Lawrenbooth kokeili hattuaan: onneksi se oli vielä aivan asiallisesti hänen päässään. Hän tarttui edessä olevan miehen mustaan käteen ja kysyi kursailematta, oliko tämä polttanut kätensä. Mies nauroi ja sanoi, että ei suinkaan, hän kertoi joutuneensa tekemään vain niin paljon puita elämänsä aikana. - Kasvaako täällä puita? Mr Lawrenbooth kysyi hämmästyneenä. Hän tuijotti eteensä avautuvaa maisemaa, eikä enää nauranut. Hän oli hyvin väsynyt kaikkeen tähän epämääräisyyteen. Hän olisi halunnut pysyvät kodin. Mutta ei, täällä hän vain oli, jatkamassa tätä typerää lentoa aina vain uudelle avaruusasemalle. Hän palasi pian alukseen, jonne olivat jo kaikki muutkin saapuneet. Ilmeisesti kukaan ei ollut löytänyt täältä mitään toimeksi annettavaa maan asukkaille. - Tulepas keiju käymään tässä, annan pienen maistiaisen, sanoi Mr Lawrenboothin vieressä istuva nainen. Nainen tarjosi keksiä keijukaiselle, joka leyhytteli hetken siipiään ja katosi sitten avaruusaluksen ikkunasta ulos. Niitä ilmestyi alukseen tuon tuostakin ja sitten ne hävisivät yhtä nopeasti kuin olivat sisään tulleet. Niiden toimenkuvasta ei ottanut oikeastaan kukaan mitään selvää. Ne vain lentelivät sinne tänne, ne olivat ikään kuin tämän paikan lintuja, jotka etsivät ravintoa itselleen. Joskus joku oli lohkaissut, että niiden avulla pystyi saamaan toiveita esitettyä, mutta ei kukaan oikein ollut uskonut asiaa, koska kukaan ei yksinkertaisesti vain ollut koskaan saanut mitään, mitä oli toivonut. Silti aina joku joskus kuitenkin koetti onneaan, niin kuin nyt tämä toivottomasti ikävystynyt rouvashenkilö, jonka suupielet olivat osoittaneet maata jo kauan. Hän oli loputtoman väsynyt tähän leikkiin, hän olisi halunnut myös kotiin, niin kuin useimmat muutkin aluksessa olleet ihmiset. Kun keijukainen oli hävinnyt, nainen keksi jälleen mielestään oivan keinon. Hän pyysi aluksen ohjaajaa avaamaan ikkunan ja sanoi, että hänen täytyisi päästä puutarhakutsuille lepäämään. Kuski totteli ja pian oli koko joukko Jupiterin kuuluisassa puutarhassa. Paikalla oli paljon väkeä. Sinne olivat saapuneet naamarisiskokset, Avanti ja Avirina. Naamiot ilmestyivät heidän kasvoilleen heti, kun he avasivat kotiportin ja sulkivat sen jäljessään. Heille oli tärkeä olla enemmän kuin he olivat. Vähän aikaa he siellä viihtyivät, sitten oli aika lähteä alukselle. Pimeä laskeutui maan ylle, avaruus kimmelsi mielettömänä valomerenä. Kukaan ei ollut koskaan nähnyt sitä niin kauniina kuin sinä yönä, kun kaikki tapahtui. Nainen avasi juustopurkin ja antoi sen valkoiselle keijukaiselle, joka alkoi syödä siitä. Samassa keijukainen alkoi muuttua: sille kasvoivat siivet, pitkä nokka, höyhenpeite – siitä tuli valkoinen joutsen. Sitten se muuttui pikku hiljaa uudelleen – siitä tuli vihreä sammakko. Sen silmät muistuttivat kruunujalokiviä. Koiranputket valaisivat taivasta. Kajastus valaisi onneksi jo taivaanrannan ja kantamukset alkoivat tipahdella yksitellen maahan. Alus katkesi keskeltä kahtia. Ja kaikki asukkaat löysivät itselleen uuden pienen kodin, jossa saattoivat keittää makkarasoppaa ja kuunnella sävelradiota ilman, että kukaan olisi heitä häirinnyt saatikka tullut utelemaan jotain jonninjoutavaa.” (Katkelma kirjasta Maitokahvimaa)

Toimitusaika: 1-2 arkipäivää
Lisätietoja

Novellikokoelma Pehmeäkantinen 90 sivua