Lumikettu

Suurenna napsauttamalla kuvaa

Hinta
15,00 EUR
Määrä
Kuvaus

”Hän nousi, pudisteli lumet vaatteistaan. Onneksi kaikki palaa ennalleen, vaikka ei kuitenkaan koskaan. Kaikki muuttaa meitä, meissä asuvat kaikki kokemukset. Vaikeudet kasvattavat. Ajattele positiivisesti. Vaikka läpi harmaan kiven. Kaikki latteudet, joille hän oli aiemmin hymähdellyt, joita oli suorastaan inhonnut, tuntuivat nyt niin oikeilta ja tilanteeseen sopivilta. Kaisa ajoi kotiin ja meni sisään. Eteinen otti hänet vastaan ihanan lämpimänä. Silti häntä paleli yhä, ilmeisesti makoilu hangessa oli ollut liikaa. Talo hengitti, ei, oli ikään kuin se olisi pidättänyt hengitystään. Mies ei ollut vieläkään tullut. Viikon hän oli ollut reissussa. Kaisa ei ollut viitsinyt soittaa Marialle, yksinkertaisesti hänen ylpeytensä pani vastaan. Ilmeisesti Marian luona oli parempi täyshoito. Ehkä Mark sai joka päivä aamiaisen seisovasta pöydästä tai jopa vuoteeseen. Ehkä hän sai joka päivä paahtopaistia tai mantelikalaa kermakastikkeella, jälkiruoaksi taatelipiirasta kermavaahdon kera. Kaisa heräsi sohvalta. Niska oli omituisesti puutunut, päätä särki. Hän oli nukahtanut kesken kirjoittamisen. Painajainen oli edelleen hänen mielessään, kun hän avasi jääkaapin oven ja etsi itselleen jotain syötävää. Keiju-rasian kantta avatessaan hän kuuli rapinaa. Taas oli asetettava hiirenloukkoja. Hän kuvitteli, miten hiiren pää vääntyili sen puristuksessa ja pienet jalat vipattivat ilmassa, kun ne koettivat vielä saada otetta pienistä savujuustonpalasista. Miksi hänen piti olla yksin tässä talossa? Miksi hänen täytyi kuunnella noita loputtomia nurkkapielien paukahteluja, hiiren rapistelua keittiön kaapin alla, hellan loputonta naksuttelua, vintiltä kuuluvaa laahaavaa ääntä. MIKSI? Hän ei kohta enää kestäisi tätä paukahtelevaa, narahtelevaa, vinkuvaa taloa. Oli keskiyö. Kaisa avasi juuri hillopurkin kantta pannukakun muhiessa uunissa, kun ovi kolahti. Rykäisy oli tuttuakin tutumpi. Helpotus ja pelko, kumpaa hän tunsi enemmän? Hän kuuli, miten mies riisui eteisessä saappaansa, asetti ne huolellisesti kuivumaan patterin viereen, ropsutteli isommat vedet sadetakistaan ja laittoi sen sitten kuivumaan oven karmille. Hän ilmestyi ovelle hiukset märkinä, kysyvän näköisenä. - Täällä istut ja kirjoittaa? Leivot? Keskiyö? Hän meni katsomaan, oliko teepannussa mitään. - Se on jäähtynyttä, Kaisa vastasi hänelle. Häntä alkoi ärsyttää miehen käytös, tulla nyt noin vain muina miehinä takaisin selittämättä. Mark hämmensi hiljaa kahvikuppiaan ja haukotteli. - Istumme sitten täällä, vaikka ulkona hieno ilma, hän sanoi ja raotti toisella kädellään hieman kaihdinta. - Antaa olla. Kaisa paiskasi luutun käsistään. Hän oli ajatuksissa pyörittänyt sitä pitkin pöydän pintaa edestakaisin. - Vaikutat väsyneeltä, hän sanoi myötätuntoisella äänellä. - Niin. - Sinun pitäisi levätä, Mark sanoi. Kerrankaan Kaisan ei tehnyt mieli väittää hänelle vastaan. Hän otti lasin vettä ja lähti huoneeseensa. Kaisa otti pöydältä Eevan ja alkoi selata sitä. Hän kuuli, miten ovi kävi hiljaa.” (Katkelma kirjasta Lumikettu)

Toimitusaika: 1-2 arkipäivää