Suomalais-italialainen rapsodia

Suurenna napsauttamalla kuvaa

Hinta
25,00 EUR
Määrä
Kuvaus

Aura 2014 Sinä merkityksellisenä päivänä oli Suomessa tihuuttanut lämmintä kesäsadetta koko päivän. Avasin iltapäivällä ikkunan luokasta. Se oli tunkkainen, kun viisitoista murrosikäistä nuorta oli pörrännyt siellä kaksi tuntia etsien sopivia aiheita. He olivat väliin maalanneet milloin mitäkin, toisiaan poskeen, väliin käteensä. Olisin menestynyt varmasti paremmin jossain itsenäisessä työssä, mutta Suomessa oli taiteilijan tunnetusti hyvin vaikea tulla toimeen. Jos apurahoja ei onnistunut saamaan, ei ollut mahdollisuutta selvitä hengissä, tai ehkä oli, mutta hyvin pienin eväin paikalla pysyen. Se ei ollut yksinkertaisesti mahdollista minulle. Olisin kuollut tylsyyteen, jos minun olisi pitänyt pysyä vain tällä pienellä paikkakunnalla ja juoda kahvia keittiön ikkunasta ulos tuijotellen ja harakoiden hyppelyä pihamaalla katsellen. En ollut kuitenkaan vielä keksinyt, mitä muuta voisin tehdä kuin tätä työtä. Ei pelkällä taiteella Suomessa tällainen, kotikaupungin ulkopuolella tuntematon kuvataiteen opettaja pitkälle pötkinyt. Taiteen tekeminen oli kallista, materiaalit ja tilavuokrat, ei se ollut mitään romanttista hömpötystä, että ollaan nyt nälkätaiteilijoita ja niin edelleen. Puhdistin juuri pensseleitä, joita oli tuhraantunut tuntien aikana melkoinen määrä, kun ruotsin lehtori astui luokkaan. - Jaahas, mitäs täällä touhutaan? - Puhdistetaan pensseleitä. Kai Makkosen olemus, harmaanvihreä paita, tummat suorat housut olivat kuin suoraan kovaksikeitetystä poliisisarjasta. Jostain syystä olin hänen mustalla listallaan. Hän oli alkanut suorastaan vainota minua sen jälkeen kun olin sanonut jotain hänen koulutustaustastaan, tai oikeastaan olin kysynyt sitä häneltä. Hän oli vain pudistanut päätään ja käskenyt minun pitää suuni kiinni. Joskus aiemmin hän oli pyytänyt minua hieman hämillään syömään kanssaan läheiseen ravintolaan. Olimme käyneetkin siellä, mutta ei siinä mitään muuta ollut, ainakaan minun puoleltani. En tiedä sitten hänen tunteistaan, voi olla, että hänellä oli jotain toiveita, oli ainakin joskus ollut. - Oppilaat tekivät juuri nuo työt tuolla, nyökkäsin seinällä oleviin akvarelleihin, jotka onnistuivat kieltämättä aivan hyvin. Mitähän Kaitsu tällä kertaa ajoi takaa? Hän selvästi odotti, että olisin alkanut tunnustaa, kuinka vaikeaa minulla oli Ripen kanssa ollut. Ripe, Risto Kaaretkoski, oli äskeisen ryhmän vaikeimpia tapauksia. -- Elin 1887 On selvää, että uin koko ajan vastavirtaan. Aivan koko ajan joudun taistelemaan jotain vastaan. Jos se ei ole konkreettinen este, jonkun ihmisen mielipide, on se yleinen ajatusmaailma. Miten paljon rakastankaan Tyttyä esittävää maalaustani, jossa hän vetelee haikuja tupakastaan. Se on niin tyypillinen näky hänestä! Mutta kuinka paljon olenkaan saanut kuulla siitä paheksuntaa ja väheksyviä huomautuksia! Se on todella tavattoman uuvuttavaa. En yhtään ihmettele, että taiteilijat kuolevat nuorena ja joutuvat kestämään mitä moninaisimpia mielen että ruumiin sairauksia! Taitojani ei ole onneksi kukaan kyseenalaistanut. Sen sijaan aihepiirit herättävät jatkuvaa närkästystä. Olen kuulemma liian piittaamaton ja kapinoin liian näkyvästi porvarillisia arvoja vastaan. Piittaamaton. Huh, mikä sana! Tämä arvostelu johtuu varmasti myös maalausteni koosta. Olen tehnyt nyt tieten tahtoen suurempia töitä. (Katkelma romaanista Suomalais-italialainen rapsodia)

Toimitusaika: 1-2 arkipäivää
Lisätietoja

Romaani Pehmeäkantinen 230 sivua